Lapsuuden haavat aikuisuudessa

Olen kärsinyt mielenterveysongelmista lapsuudesta asti ja sairastuin teini-iässä keskivaikeaan masennukseen, jonka myötä ajauduin myöhemmin huonoon seuraan ja aloin käyttää muitakin päihteitä alkoholin lisäksi. Kouluni jäi kesken enkä nähnyt itselläni tulevaisuutta. Onneksi ystävystyin sattumalta mieheni Teemun kanssa, joka näytti minulle, että elämässä on muutakin kuin sekaisin olemista, välinpitämättömiä ihmisiä ja rikollisuutta. Pääsin irti päihteistä ja aloin voimaan paremmin, tein harrastuksestani itselleni päivätyön ja ryhdyin yrittäjäksi.

Sisimmässäni olen hyvin epävarma ja minulla on jatkuva miellyttämisen tarve. Pelkään, että jään yksin ja pyrin siksi tekemään kaikkeni, että minusta pidetään. Tämä hankaloittaa todella paljon yrittämistä tänä someaikakautena. Jos haluat, että palveluasi tai tuotteitasi myydään, täytyy olla esillä julkisesti somessa ja se taas tunnetusti voi olla raju paikka, kun anonyymien nimimerkkien takaa voidaan huudella mitä tahansa. Itsellä tälläiset menee vahvasti ihon alle ja saatan pohtia useita päiviä sängyssä maaten, mitä tein väärin tai että nyt kaikki vihaavat minua. Onneksi olen saanut paljon uusia sparrikavereita, joiden kanssa näitäkin asioita voi käsitellä ettei tarvitse jäädä yksin.

Kokemukseni ovat musertaneet myös luottamuksen ja takaraivossani jyskyttää aina ajatus siitä, että joku ihminen haluaa satuttaa tavalla tai toisella. Saatan mielessäni lähteä ylikierroksille ja keksiä kymmeniä eri skenaarioita, miten luottamus rikkoutuu ja lopuksi minua sattuu. Tämä on vaatinut vuosien työtä ja vaatii edelleen, oppia luottamaan ihmisiin. Tässä maailmassa on monia ihania ihmisiä, jotka ovat luottamisen arvoisia, ovat tukena heikolla hetkellä ja seisovat rinnallasi vaikka miten myrskyäisi.

Omien lasten myötä olen huomannut pelkääväni mielestäni turhia asioita, kuten sitä, että olen huono äiti ja lapseni huostaanotetaan minulta. Ja välillä, jos mieheni korottaa ääntään, tunnen kehossani sen saman pelon, jota koin kahdeksanvuotiaana, vaikka tiedän, ettei mieheni satuttaisi kärpästäkään.

Huomaan myös, että pelkään vieläkin ovia ja ikkunoita. Joka ilta on pakko tarkistaa, että kaikki ovet ovat varmasti lukossa ja verhot on kiinni. Pelkään, että joku tulee satuttamaan minua ja perhettäni.

Kaikesta huolimatta, olen oppinut jo nuorena monia hyödyllisiä taitoja, kuten ruuanlaiton, leipomisen, erilaisia kotitöitä sekä elinkeinon. Ilman tatuointiharrastustani, minusta ei varmaan koskaan olisi tullut yrittäjää.